Marxilainen uskontokritiikki

Marxilainen uskontokritiikki on marxilaisten ateistien ajattelusuuntaus, jossa kiinnitetään huomiota erityisesti uskontojen yhteiskunnallisiin haittavaikutuksiin ja uskontojen merkitykseen yhteiskuntien kehityksessä.

Karl Marxin mukaan uskonnollinen kurjuus on eräs todellisen kurjuuden ilmauksista ja vastalause todellista kurjuutta vastaan. Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman ydin, kuten se on hengettömän asiantilan henki. Uskonto on kansan oopiumi. Uskonnon kumoaminen kansan näennäisenä onnena merkitsee kansan todellisen onnen vaatimista. Vaatimus hylätä harhaluulot omasta olotilasta merkitsee vaatimusta hylätä ne olosuhteet, jotka vaativat harhakuvaa. Uskonnon arvostelu on siis perinteisestä marxilaisesta näkökulmasta sen kurjuuden arvostelua, jonka pyhitys uskonto on.

Suomeksi ilmestynyt aiheen yleisesitys on filosofi Vesa Oittisen Marxilainen uskontokritiikki (1979).